Ihmisten ylläpitämät ideologiset näkemykset perustuvat vahvasti mytologiaan. Sanakirjan mukaan sana tarkoittaa jumalaistarustoa, mikä on oikeastaan yleisnimitys eri puolilla planeettaa vuosituhansien aikana kehittyneille myyttisille näkemyksille. Ihmiset ovat kautta aikojen kehittäneet erilaisia uskomuksia siitä, mikä tätä maailmaa pyörittää ja ketä tulee hyvittää, jotta nämä voimat olisivat heille suosiollisia.

Animismi on ollut planeetan yleisin ja varhaisin uskonto. Niin sanotun ilmoitususkonnon muodot, jotka levisivät länsimaisen ajanlaskun alusta lukien ensin Eurooppaan ja myöhemmin lähetyssaarnaajien kautta joka maanosaan, eivät ole vielä tähän päivään mennessä pystyneet tyystin hävittämään sitä. Edes nykyajan tiede, teknologia ja lukuisat menneitä aikoja valottavat tutkimukset eivät ole kyenneet kumoamaan vanhoja uskomuksia.

Myös Suomessa animismi oli ainoa selkeästi uskonnollinen näkemys, kunnes katolinen kirkko levittäytyi maahan Ruotsista käsin ja käännytti pakolla kansaa 1100-luvulta alkaen. 1500-luvulla luterilaisuus jatkoi käännytystyötä samalla ankaruudella kuin edeltäjänsäkin.

Uskomukset luonnonhenkiin, hyvän ja pahan taisteluun, haltijoihin, tonttuihin, menninkäisiin ja moniin muihin näkymättömiin luonnossa asuviin ja siitä huolta pitäviin olentoihin on pikku hiljaa vain hiipunut pois ihmisten mielestä. Yleensä niitä pidetään vain satujen hahmoina. Nykyajan elämänarvot, kaupallisuus, elämän kovuus, vaativuus ja keskittyminen taajamiin ovat vierottaneet ihmiset kauas luonnosta.

Animismiin hyvin läheisesti liittynyt vainajien palvonta ei ole Euroopan pohjoisissa osissa ollut yhtä merkittävää kuin monien muiden planeetan kansojen keskuudessa. Toki edellisiä sukupolvia on arvostettu ja suvulla ollut ja on edelleen suuri merkitys, mutta vainajat ei ole kuitenkaan yltäneet palvonnalliselle tasolle, kuten on vielä tänäkin päivänä mm. shintolaisuudessa. Vainajien pelkoa on kyllä edelleen olemassa, mutta niiden karkottamiseksi ei järjestetä mitään erityisiä riittejä.

Alkusivilisaatioiden merkitys

Mytologia eli myytit ja uskomukset ovat tuskin syntyneet täysin tyhjästä. Oletetaanpa, että asuttavaksi sopivan planeetan kehittämisen takana on kosminen suunnitelma. Kun elämälle sopiva aika sitten on käsillä, se pannaan alulle ja edistymistä seurataan. Nykyajan tutkimusten avulla on pystytty jo todistamaan, että planeetan elämä on muotoutunut evoluution kautta. Onhan sitä voitu tuoda myös jostain muualta, mutta tällainen näkemys ei ole ristiriidassa evoluutiokehityksen kanssa.

Missä ja miten on kehittynyt sen elämän alku, josta tällä planeetalla on vuosimiljoonien kuluessa kehkeytynyt ihmisen kaltainen olento, on edelleen suuri, ratkaisematon mysteeri. Kehittyvälle ihmiskunnalle se ei ole ollut ensimmäisiä pohdinnan aiheita. Elannon saanti ja luonnonvoimat ovat ilman muuta olleet niin suuri haaste hengissä säilymiselle, että fyysinen kehitys oli edennyt jo pitkälle, ennen kuin tällaiset ajatukset juolahtivat ihmisten mieleen.

Ihmisen menneisyyden kartoittajat ovat päätyneet siihen, että nykyinen elämä on käynnistynyt alkulimasta, mikä saa vahvasti uskomaan siihen, että se todella on tuotu muualta. Näin alulle pantua elämää ei jätetty kosmisesti tyhjän päälle. Myöhemmin monen hyvinkin korkealle yltäneen sivilisaation takana on täytynyt olla muualta tulleiden olentojen ohjaus. Sivistyksen ja kulttuurin melko nopea taantuminen on todistanut oikeaksi vanhan sanonnan siitä, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Nämä aikakaudet ovat kuitenkin vieneet kukin omalta osaltaan kehitystä eteenpäin ja jättäneet jälkeensä valtaisat määrät erilaisia myyttejä, uskomuksia ja jopa uskontoja.

Tarinat jumalista ja puolijumalista, niiden tekemistä ihmeistä, uponneista mantereista, joilla eläneet ihmiset pystyivät melkein mihin vain, valtaisat rakennelmat ja monet, monet muut ovat syntyneet varmaankin jonkintasoisen totuuden pohjalta. Tapahtumat ovat jatkaneet elämäänsä kauan suullisesti sukupolvesta toiseen sen ymmärryksen mukaisina, mikä ihmisillä on ollut.

Voimalliset mystiset tarinat

Ihmiset rakastavat kuunnella ja lukea tarinoita, joiden taustalla on salaperäisyyttä, jännitystä ja tapahtumarikkautta. Muinaiset kiertävät sadunkertojat olivat tervetulleita mihin tahansa yhteisöön. Yleisö suorastaan imi itseensä kaikki heidän tarinansa. Mitä enemmän kerronnassa oli salaperäisyyttä, mielikuvituksen lentoa, jumalallisia tai puolijumalallisia aineksia, hyvän ja pahan taistelua, jossa hyvä aina voitti, sitä suositumpi tarina ja sen kertoja oli. Ja mitä kauemmas muinaisuuteen ne sijoittuivat, sitä uskottavammilta ne tuntuivat. Todellinen elämä ja tarina sulautuivat yhdeksi kokonaisuudeksi.

Tarinoilla on kullattu monia vanhoja kulttuureja. Vasta viime ja tämän vuosisadan aikana tehdyt kaivaukset ja niissä tehtyjen löytöjen tutkiminen ovat tuoneet esille elämän todellisen, enimmäkseen julman ja kehittymättömän luonteen. Osa löydöistä on ollut niin vajavaisia tai kaukaiseen menneisyyteen sijoittuvia, että kulttuurien alkuperä ja sammuminen on jäänyt arvailujen varaan. Mystisistä, totuutena esitettävistä tarinoista on silti ollut vaikea luopua.

Yhteistä monille tarinoille silloin ja myös tänä päivänä on ollut ja on se, että taustalla ovat jumalalliset, yliluonnolliset tai yliluonnollisia voimia omaavat tai yliluonnollista alkuperää olevat olennot. Menneisiin kulttuureihinkin on liitetty voimallisia energioita ja korkeita, tavalliselta ihmiseltä salattuja tietoja.

Myytit ja uskonnot

Kristinusko on vain vajaat kaksituhatta vuotta vanha, mutta hyvä esimerkki siitä, mitä ihminen voi tehdä totuudelle oman etunsa vuoksi tai uskontonsa hohdokkuuden lisäämiseksi. Jo alun alkaen Jeesuksen kuoleman jälkeen Mestarin elämään liitettiin tarkoituksellisesti sen ajan mytologisia elementtejä, joiden Välimerta ympäröivien maiden asukkaat uskoivat kuuluvan jumaliensa olemukseen. Neitseellinen sikiäminen, itämaan tietäjien vierailut, ihmeiden tekemiset lapsena ja monet muut seikat asettivat jumalat tavallisen ihmisen yläpuolelle. Näillä seikoilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Jeesuksen tuoman sanoman kanssa. Ne vain otettiin sen ajan uskonnoista tai sankaritaruista. Kaikki tämä kruunattiin myytillä lunastuskuolemasta.

Jos kristinuskon muokkaaminen olisi jäänyt vain alkuvaiheeseen, siitä olisi saattanut tulla jopa ihmiskunnan kehitystä edistävä. Sen alkuperäisversiota muutettiin kuitenkin lisää jo 300-luvun lopulla heti alkuvaiheessa, kun siitä tuli Rooman valtionuskonto, vaikka uskonnoksi määriteltiinkin ”usko, jota apostoli Pietari oli julistanut”. Tähän päivään tultaessa tästäkin versiosta on syntynyt jopa kymmeniätuhansia mitä moninaisimpia muunnelmia. Paljonko niissä on jäljellä sitä sanomaa, jota Jeesus Nasaretilainen julisti?

Surullista niin kristinuskossa kuin muissakin uskonnoissa on se, että niihin liitetyt mytologiset elementit ovat huomattavasti merkityksellisempiä kuin alkuperäinen, ihmistä kehittävä sanoma. Riemullisesta ja hartaasta alkukristillisyydestä tuli kaavoihin kangistunut näkemys, jonka pohjana on Raamatun teksti, jota pidetään Jumalan sanana.

Epäilemättä tällä planeetalla on ollut tavallisen ihmisen näkökulmasta katsottuna olentoja ja voimia, jotka ovat ylittäneet hänen ymmärryksensä. Onhan näin myös tänä aikana. Mutta on mahdotonta sanoa, mikä menneisyyden tarinoista on totta ja mikä mytologiaa eli tarustoa. Ne antavat silti merkittävän kuvan ihmiskunnan menneisyydestä ja sitäkin merkittävämmän osoituksen siitä, että olosuhteiden muutoksesta huolimatta ihminen on sisimmässään säilynyt hyvin samankaltaisena.

Heli Koivu

(Tämän artikkelin kirjoittaja saa sähköpostitse ilmoituksen julkaistuista kommenteista)