Miniseminaari
4T (4.kerros) Su 12.00-13.45

Kaikki ihmiskunnan vanhat uskonnolliset teokset sisältävät mysteerioviisautta ja ovat siksi kirjoitetut vertauskuvin, jotta tietämättömät ihmiset eivät alkaisi herättää voimia, joita he eivät pystyisi hallitsemaan. Alkemistiset tekstit, samoin kuin Kalevala, sisältävät menetelmän sekä ihmisyyden henkistämiseksi että sairauksien voittamiseksi.

Yleinen käsitys mieltää alkemian yksinkertaisesti yritykseksi muuttaa epäjalot metallit kullaksi. Huolimatta alkemistien saavutuksista kemiassa ja metallurgiassa, alkemian kukoistuskautta pidetään taikauskon ja epätieteellisyyden aikana. Kuitenkin alkemistien joukossa on ollut useita länsimaisen tieteellisen ajattelun ja tutkimuksen suurmiehiä, kuten Isaac Newton ja Tyko Brahe. Pintapuoliselle tutkiskelijalle alkemia saattaakin vaikuttaa epäuskottavalta kokoelmalta maagisia ohjeita kullan valmistamiseksi ja uskonnollissävytteistä mystiikkaa. Todellisuudessa alkemia on ollut ennen kaikkea sisäinen menetelmä henkiseen kasvuun ja tie Jumalan valtakuntaan. Syy, miksi useat tieteen johtohahmot ja poliittiset vaikuttajat “lankesivat” alkemiaan, ei ollut niinkään kullanhimo, vaan kaipuu syvempään sisäiseen ymmärrykseen ja muutokseen, kuin mitä kristinusko saattoi tarjota. Alkemia olikin oppineiden ja harvojen valittujen henkinen menetelmä, jota ulkopuoliset eivät juuri ymmärtäneet ja jota he siksi kritisoivat. Alkemia esitti asiat vertauskuvin, jotka toisinaan saattoivat olla hyvinkin vaikeaselkoisia. Vertauskuvat olivat tarpeen, sillä niiden avulla asioita tuntemattomat ihmiset pidettiin perimätiedon ulkopuolella, jotta he eivät sen avulla tuottaisi vahinkoa itselleen ja kanssaihmisilleen. Tuota vaikeaselkoisuutta lisää edelleen se, että alkemia ei ole ollut mikään yhtenäinen    menetelmä    tai    filosofia,    vaan se on lainannut terminologiansa milloin Raamatusta, milloin Kabbalasta tai pakanallisista kreikkalaisista ja roomalaisista jumaltaruista - sekä kemiasta.

Ei ole lainkaan sattumaa, että kuuluisat alkemistit olivat myös taitavia parantajia ja lääkärejä. Paracelsus (1493-1541) tunnettiin nimellä Doctor Universalis, ”maailmankaikkeuden lääkäri”, ja toinen kuuluisa alkemisti Roger Bacon (1214-94) puolestaan nimellä Doctor Mirabilis, ”ihmeellinen lääkäri”. He ammensivat alkemiasta kauan sitten muualta kadonnutta tietoa ihmisen monista kehoista, niiden astrologisista vastineista ja menetelmistä, joilla nuo kehot voidaan puhdistaa ja kirkastaa. Lopputuloksena he etsivät viisasten kiveä, joka on samalla elämän eliksiiri, azoth, joka antaa kuolemattomuuden. Ymmärrys menetelmistä antoi heille kuitenkin kyvyn parantaa sairaita tavalla, johon saman ajan yliopistoissa opetettava lääketiede ei pystynyt.

Kalevala on muinaisten suomalaisten alkemiaa ja toimi oppaana samanlaiselle mysteeriokoululle, mitä edustivat nykyisin tunnetummat Egyptin ja Kreikan järjestelmät. Kalevalan viisaus on universaalia ja se on puettu vertauskuviin aivan samoista syistä kuin muidenkin mysteeriokoulujen. Yleisen alkemian mukaan viisasten kivi muuttaa raudan kullaksi. Rauta symboloi mysteeriokouluissa viettiluontoa ja primitiivistä ihmistä. Raudan syntyruno lauletaan Kalevalassa sen jälkeen, kun Väinämöinen on vieraillut ensimmäistä kertaa Pohjolassa kosimassa Pohjan Neitoa ja epäonnistunut tältä saamassaan kolmannessa ansiotyössä. Venettä veistäessään Väinämöinen saa kirveestä vertavuotavan haavan polveensa. Valtoimenaan juokseva veri symboloi vallatonta astraalista tajuntaa, joka juoksee kohteesta kohteeseen ulkoisessa maailmassa. Saadaksensa verenvuodon tyrehtymään Väinämöinen etsii verenseisauttajaa, joka löytyykin kolmannesta talosta ylimmäisen tien päästä. ”Halliparta ukko uunilta” ei kuitenkaan voi auttaa, koska ei tiedä raudan syntyä. Väinämöinen itse laulaa hänelle raudan syntysanat, joiden mukaan rauta on syntynyt kolmen Luonnottaren maidosta: mustasta, valkeasta ja punaisesta, mitkä värit tavataan myös alkemiassa kolmen luonnon symboleina: Saturnuksen, kuun ja auringon.

Kun raudan syntysanat on Kalevalassa laulettu, verenseisauttajaukko herjaa rautaa, sulkee Väinämöisen polvenhaavan ja voitelee sen. Tämä symboloi astraalikehon valmistelun onnistunutta päättymistä. Himoluonto ei enää karkaa ulkoiseen maailmaan, vaan pysyy tahdon hallinnassa. Voitelun jälkeen Väinämöinen laulaa:

”En liiku omin lihoini, liikun Luojani lihoilla,
en väiky omin väkini, väikyn väellä kaikkivallan,
en puhu omalla suulla, puhelen Jumalan suulla.
Josp’ on mulla suu suloinen, suloisempi suu Jumalan,
jospa on kaunoinen käteni, käsi Luojan kaunihimpi.”
(Yhdeksäs runo)

Sauli Siekkinen
Erikoislääkäri, homeopaatti

Sähköposti siekkinen ät kaapeli.fi
Web-sivut www.luontaissairaala.fi

Olen valmistunut lääkäriksi vuonna 1997. Koululääketieteen ohella olen opiskellut homeopatiaa vuodesta 1992. Olen myös perehtynyt akupunktioon ja kiinalaiseen sekä antroposofiseen lääketieteeseen. Joogaopettajana olen toiminut vuodesta 1990. Viimeisen vuoden olen työskennellyt Suomen ensimmäisen luontaishoitoihin perustuvan sairaalan, Luontaissairaala Elämänlähteen, perustamiseksi.

(Tämän artikkelin kirjoittaja saa sähköpostitse ilmoituksen julkaistuista kommenteista)