Olemme outo pohjoinen kansa. Kansansairautena podemme psyykkistä pahoinvointia,  popsimme mielialalääkkeitä ja päivittäin ainakin kolme ihmistä tekee itsemurhan. Pessimismi ja epäsosiaalisuus menevät jopa niin pitkälle, että valmistamme innolla omat ruumisarkkumme. Onko meillä mitään positiivista, näkyykö tunnelin päässä valoa?

Suopotkupallo ja eukonkanto, turve ja terva, mahla ja mämmi, kyllä suomalaiset erottuvat edukseen, ainakin omasta mielestään. Mitä vakavampi ja hiljaisempi olet, sitä kunnollisempi ja yhteiskuntakelpoisin. Puheliaisuus, kiltteys ja iloisuus leimataan helposti tyhmyydeksi. Vain bimbot blondit juttelevat naapureille, availevat ovia ja pauhaavat vanhusten oikeuksista, tai kommunistit. Suu säkkiä myöten ja näppäimet laulamaan. Tekstareita ja näppiksiä osaamme kyllä käyttää, sillä jokainen mökin mummokin on virtuoosi kännykän ja tietokoneen kanssa.

Minäminäminä

Omituiset suomalaiset harrastavat kaikkea omituista, kuinkas muuten. Hautausvaatteiden teko ja oman arkun valmistus ovat lisänneet suosiotaan kansanopistoissa. Kansanperinteitä elvytetään, kaipuu juurille ja halu rauhallisempaan yhteistekemiseen on voimakas.

Uskonnolliset ajatukset ja synnintunto on edelleen vallalla. Luterilaisuus on kuitenkin valitettavasti enemmän sanojen kuin tekojen kirkko. Vaivaisukot ovat edelleen ahkerassa käytössä Pohjanmaalla. Rahalla sovittaminen ja keräyksiin osallistuminen ovat yleisempää avustamista kuin konkreettinen apu. Lähimmäisen auttaminen koetaan kiusallisen tungettelevaksi. Hankaluuksiin joutunut ihminen suljetaan helposti yhteisön ulkopuolelle hylkiönä, sillä kaikkien on pärjättävä ja tultava toimeen omillaan. Yhteisöllisyyden puuttuessa on paljon kultuurillisesti epäselviä asioita, kuten miten kohdata toinen ihminen. Vallalla oleva yksinolontarve tukee yksilöä ja hänen omia tarpeitaan, jossa ihmisen tarpeita pidetään tärkeämpänä kuin yhteisöä. Toisten onnistumisesta ei enää iloita, koska keskipisteessä on ihmisyksikkö,  minä.

Sydän näkee

Miksi ihmiset näkevät itsensä toisistaan erillisenä  ja rukoilevat iltaisin jumalaa? Jumalan valtakunta on itsessämme ja maailma on tässä ja nyt, ei sitten kun. Suomalaiset ovat niin sanottuja sitkuihmisiä, joita vaivaavat jatkuvasti menneisyys tai tuleva. Sitten kun saan maksettua velat ja sitten kun saan unelmatyöpaikan, alkaa elämä. Aineellisen materian  ja titteleiden tavoittelun sijasta pitäisikin keskittyä aineettoman pääoman hankkimiseen. Kysyä itseltään, mistä minulle tulee hyvä mieli ja mitä on hyvä elämä. Karu kansa on ennenkin luottanut luontoon, josta voidaan ammentaa hiljaisuutta ja voimaa. Hiljaisuuden kautta voidaan löytää omat uinuvat voimavarat. Vaistonvaraisella, hiljaisella tiedolla ja oivaltamisella on pitkät perinteet luonnonläheisillä kansoilla. Suomalaisessa yhteiskunnassa pitäisi tukea enemmän unohdukseen, anteeksiantoon ja armoon, sillä viha, kateus ja kauna voivat johtaa masennukseen. Me tiedämme, mitä pitäisi tehdä. Toimintamallit ja säännöt ovat selvät, sillä olemmehan hyvin kouluttautuneita ja valistuneita. Sydämen viisaus on kuitenkin asia erikseen. Se ei perustu rationaalisuuteen tai tieteeseen, vaan intuitioon ja selväaistisuuteen.

Valoa kohti

Pitkä talvi ja pimeys verottavat terveyttä. D-vitamiinin puutteen uskotaan olevan yhteydessä suomalaisten taipumukseen sairastua masennukseen ja moniin muihin tauteihin. Auringonvalo on kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde, mutta kun suvi on lyhyt ja paiste vähissä, mikä eteen? Olisi tärkeää miettiä ruokavaliotaan, sillä ei ole yhdentekevää mitä syö. Tärkeimmät ravinnosta saatavan D-vitamiinin lähteet ovat kala, broileri, metsäsienet ja kananmunan keltuainen. Kun keho voi hyvin, mielikin on kirkas ja terve.

Tunteiden tarkastelu ja omien tarpeiden kuulostelu on suotavaa. Omia arvoja tukevat harrastukset, vapaaehtoistyö tai vaikkapa lemmikkieläin voivat tuoda iloa elämään. Kun ihminen tekee hyvää muille, hän tekee sillä suurimman palveluksen ja rakkaudenteon itselleen.

Stella Wiolet Helne
messuemäntä
freelancer toimittaja, kuvaaja

(Tämän artikkelin kirjoittaja saa sähköpostitse ilmoituksen julkaistuista kommenteista)