Miniseminaari
Luokka 2C (2.kerros) Su 13.00-14.45

Stonehenge ja sen käyttötarkoitus ovat meille tuttuja, mutta harva tietää, että Pohjanmaan rannikko on täynnä vastaavia aurinko-observatorioita. Muinaissuomalaiset tarkkailivat näissä jätinkirkoiksi kutsutuissa kivikehärakennelmissa Aurinkoa jo 5000 vuotta sitten, loivat havaintojensa pohjalta kalenterin ja todennäköisesti harjoittivat myös erityistä aurinkokulttia.

Pohjanmaalla, muinaisen merenrannan tuntumassa, on viitisenkymmentä jätinkirkoiksi tai metelinkirkoiksi kutsuttua kivikehärakennelmaa. Ne ovat useimmiten suorakaiteen muotoisia, käsin nostetuista kivistä koottuja kehävalleja, kooltaan kymmenmetrisistä jopa 60 metriä pitkiin. Vallit ovat matalahkoja, vain puolesta metristä pariin metriin korkeita ja muutamien metrien levyisiä. Niissä on yksi tai useampia muita suurempien pieluskivien reunustamia portteja. Jätinkirkot sijaitsevat usein muutaman rakennelman ryhmissä. Suurin ryhmittymä on Raahen ympäristössä, jossa sijaitsee myös jätinkirkoista suurin, Kastelli.

Kun jätinkirkkoja tutkittiin noin 100 vuotta sitten, niiden käyttötarkoituksesta ei syntynyt yksimielisyyttä. Rakennelmista ei löytynyt pysyvän asutuksen merkkejä, mutta selviä viitteitä ajoittaisesta käytöstä löytyi. Rakennelmia epäiltiin asuinrakennusten perustoiksi, kalmistoiksi, linnoituksiksi ja jopa hylkeenlihan kylmävarastoiksi. Museovirasto ei pitänyt aikoinaan tarpeellisena jätinkirkkojen suojelemista.

Keväällä 2009 jätinkirkkoja ryhdyttiin tutkimaan uudelleen arkeologis-astronomisista lähtökohdista. Niiden rakentaminen ajoitettiin vuosiin 2500 – 2000 eaa eli samoihin aikoihin, jolloin Suomessa alettiin viljellä maata – vieläpä suhteellisen lähellä jätinkirkkojen esiintymisalueita.

Yllättävimmät havainnot tehtiin kuitenkin jätinkirkkojen porttiaukkojen suuntauksista: portit osoittavat vuoden tärkeimpien aurinkopäivien suuntiin. Jotkut jätinkirkkojen portit osoittavat Auringon nousu- tai laskukohdan horisontissa kevätpäivän tai syyspäivän tasauksen ajankohtana, toiset kesä- tai talvipäivänseisauksen nousu- tai laskuajankohtina. Useassa jätinkirkossa portteja on suunnattu myös ns. välipäivien mukaan: vapun eli kevään juhlan ja elonkorjuun suuntaan sekä kekrin, muinaissuomalaisen uudenvuoden ja talvenselän suuntaan. Jätinkirkkoja voidaan siis perustellusti kutsua Suomen Stonehengeiksi!

Aurinkosuuntauksilla pystyttiin määrittämään tarkka aurinkovuoteen perustuva kalenteri, joka oli välttämätön maanviljelyksessä, mutta ajanmääritystä tarvittiin todennäköisesti myös tärkeiden uskonnollisten juhlien ajankohtien selvittämiseen. Joissakin jätinkirkoissa löytyy merkkejä myös aurinkovuotta 11 päivää lyhyemmän Kuun kiertoon perustuvan kuuvuoden määrittämiseen käytetyistä rakennelmista, mikä kertoo siitä että esi-isämme tunsivat ajan käsitteen, hallitsivat tarkan ajanmäärityksen ja tiesivät erittäin hyvin taivaankannen säännönmukaiset ilmiöt.

Miksi jätinkirkkoja rakennettiin vain suppeahkolla rannikkokaistaleella Pohjanlahden rannalla? - Ainoastaan Jätinkirkkojen esiintymisalueella Aurinko näyttää laskeutuvan maan pinnalle kaksi kertaa vuodessa: kesäpäivänseisauksen aikaan yöllä ja vastaavasti päivällä talvipäivänseisauksen ajankohtana. Liittyikö tämä johonkin muinaissuomalaiseen aurinkokulttiin tai Päivättären ja Kuuttaren, auringon ja kuun jumalattariemme palvontaan? Entä miksi monesta jätinkirkoista löytyy menhirejä, parimetrisiä jyhkeitä kivipaaseja? Keitä olivat jätinkirkkojen rakentajat tai keneltä he oppinsa saivat? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia tässä esitelmässä. Perehdytään myös yhdessä aurinkokellon ja aurinko-observatorion rakentamisen saloihin.

Tervetuloa aikamatkalle kiehtovaan menneisyyteemme muinaiskulttien syntysijoille!

Anu Rainela-Lankinen
Yrittäjä, KTM, arkeoastronomian harrastaja

Sähköposti anu.rainela-lankinen ät alnilam.fi
Web-sivut www.alnilam.fi

Olen tähtitieteen historiaa tutkiva astronomian harrastaja, ja nykyään etsin erityisesti tietoa ajan käsitteen syntymisestä sekä ajankulun mittaamisen keinoista muinaisina aikoina. Esi-isillämme oli jo tuhansia vuosia sitten käytössään tarkkoja välineitä ajan määrittämiseen - meidän on vain opittava lukemaan heidän jättämiään merkkejä: luukaiverruksia, kalliomaalauksia, megaliittisia rakennelmia ja muita muistomerkkejä. Pidän aikaan ja muinaisiin mytologioihin liittyviä esitelmiä astronomis-astrologisessa lahjatavarakaupassani.

(Tämän artikkelin kirjoittaja ei saa sähköpostitse ilmoitusta julkaistuista kommenteista)