Luento
Juhlasali Su klo 15.45-16.35

Elämme tänään elämää suuremman sadun ratkaisun hetkiä. Kalevalasta löytyvät samat arkkityyppiset hahmot kuin egyptiläisten, viikinkien ja muiden muinaiskansojen myyteistä. Ne kuvastavat omaa matkaamme elämän mysteerien läpi, kohti viimeistä taistelua ja onnellista loppua Maya-kalenterin päättyessä.

Myyttinen luomiskertomus kertoo, että ”olipa kerran” kaaos, johon Luoja loi rakenteen. Yleisin nimitys tälle rakenteelle on Elämänpuu. Kalevalassa sitä kuvaavat Sampo ja Iso Tammi. ”Mutta eräänä päivänä” Elämänpuu rikkoutui, jolloin syntyi materian maailma ja fyysinen ihminen. Viimeisessä taistelussa Elämänpuu taas eheytyy, kun mies ja nainen palauttavat tasapainon vastakohtien välille, löytävät uudestaan oman jumalallisuutensa ja ”elävät onnellisina elämänsä loppuun asti”. Miksi tämä on nyt niin mielenkiintoista? Siksi, että juuri tällä hetkellä olemme kokemassa tarinan loppuhuipennusta!

Mitä yhteistä on suomalaisten Väinämöisellä, viikinkien Odinilla, egyptiläisten Osiriksella ja kristinuskon Jeesuksella? Jokainen heistä on hengestä aineeseen laskeutuvan jumalihmisen arkkityyppi. Väinämöinen aineellistuu Joukahaiseksi ja matkustaa aina Antero Vipusen vatsaan asti etsiessään kokonaista tietoa itsestään ja maailmasta (Helvet on pyhä tieto tai koko tie). Samoin tekee Jeesus syntyessään lihaa ja vertaa olevaksi Jeshuaksi ja kokiessaan kaksinaisuuden maailman kärsimyksen kuolemaan asti. Odin roikkuu pää alaspäin Yggdrasilpuun oksalla, kurotellessaan syvintä totuutta manalan kaivosta, samoin Osiris matkustaa manalaan oman kuolemansa koettuaan.

Kaksinaisuuden maailmassa ihminen toteuttaa itseään egonsa kautta, eläen erillisyyden harhassa, taistellen ja kilpaillen muun luomakunnan kanssa. Kristinuskon jumalallinen Elämänpuu on jakaantunut hyvän ja pahan tiedon puuksi, erottaen Aatamin ja Eevan sekä Maan ja Taivaan toisistaan. Viikinkien Ymir-jättiläinen haljetessaan keskeltä kahtia synnyttää kainalostaan miehen ja naisen, Askurin ja Emblan. Samalla syntyy Yggdrasil-elämänpuu, jossa taivas, maa ja ihminen ovat omissa kerroksissaan. Osiriksen ruumiin hajotessa universaalinen järjestys Maat järkkyy ja maan jumala Geb joutuu erilleen taivaan jumalatar Nutista. Kun Kalevalan iso tammi kaatuu, Väinämöinen ja Joukahainen ajautuvat kilpalaulantaan ja Sammon kirjokannen puolikkaat kätkeytyvät Pohjolaan ja Päivölään (maa ja taivas, aine ja henki). Alkuperäinen harmonia on enää vain Unta(mo).

Elämää luovana ja ylläpitävänä voimana on tulen elementtiä edustava Seppä Ilmarinen, joka vasarallaan takoo energiakipunoita Sammon ytimessä, aivan kuin ukkosenjumala Thor tai mahtava auringonjumala Ra. Sammon taonnan rytmi on maailman sydämen sykettä, palkeiden liike sisään- ja uloshengitystä, feminiinisen ja maskuliinisen energian vuorotellessa. Mutta Joukahainen tuntee itsensä puutteelliseksi, hänellä on kaipaus kohti tasapainoa. On monia naisia, mutta täytyy olla se oikea, se ainoa oikea. Juuri tätä Ainoa Kalevalan miespuoliset sankarit halajavat. Aino ei kuitenkaan ole se ainoa oikea fyysinen nainen, vaan Graalin malja, jonka mies – ja nainen – voi löytää vain sovittaessaan sisäisen miehensä ja naisensa välisen konfliktin. Aino on kuva Kabbalan Elämänpuun yllä säteilevästä mystisestä Ain Sofista (ainoa sofia), harmonian tilasta. Ikävä kyllä ainoan tien tukkeena on sadun ilkeä äitipuoli, egoistinen Pohjan Akka, joka ankarana vartioi Pohjolan ja Päivölän välistä rajaa.

Satu päättyy aikanaan: koettuaan viisaan Väinämöisen taivasmaailman ja taisteltuaan väkevänä Joukahaisena materiassa, uljas prinssi löytää lopulta pyyteettömän Rakkauden ja nousee kuoleman syvyyksistä Lemminkäisenä, Kristuksena, Horuksena tai Baldurina. Maskuliininen yhdistyy feminiiniseen pyhässä suudelmassa. Ja mikä parasta, sinä olet juuri nyt sadun sankarina taistelemassa tietäsi kohti tätä onnellista loppua. Maailma on Ragnarökin taistelussa, mutta Elämänpuu kestää ja tukee sinua. Pidä päämäärä mielessäsi!

Kuva: Tuulamaria Kangaslampi

Veli Martin Keitel
Taiteilija, kouluttaja

Sähköposti martinkeitel ät gmail.com
Web-sivut www.martinkeitel.net

Veli Martin tunnetaan Englannin viljapeltokuvioita, pyhää geometriaa ja muutoksen ajan muita ilmiöitä tutkivana luennoitsijana ja kirjoittajana vuodesta 1997 lähtien. Yrittäjänä hän tekee mm. kolmiulotteisia kuvia pyhän geometrian aiheista, kuorosovituksia sekä järjestää henkisen kasvun kurssitilaisuuksia. Viime aikoina hän on perehtynyt muinaisiin myytteihin ja niiden yhtymäkohtiin nykyajan ilmiöiden kanssa.

(Tämän artikkelin kirjoittaja ei saa sähköpostitse ilmoitusta julkaistuista kommenteista)