Rajatieto on kiinnostava ja tärkeä asia monelle ihmiselle, joka on kokenut jotain selittämätöntä ja jota ei voi ymmärtää normaaliin kokemus piiriin kuuluvaksi kokemukseksi. Mielestäni on hyvä, että asioista voi puhua tai kirjoittaa jos niin itse haluaa. Monelle on aivan varmasti tapahtunut jotakin, elämän aikana, joka menee käsityskykymme ulkopuolelle. Tietysti rajatieto kiinnostaa myös niitä jotka eivät ole kokeneet mitään erikosta, tai ainakin väittävät niin.

Ufo ja paranormaalien ilmiöiden tutkiminen ei tarkoita höynöhtämistä. Monet kokijat ja näkijät pelkäävät juuri tätä, että jos paljastan jotain erikoisista kokemuksistani minut leimataan välittömästi höpsähtäneeksi hörhöksi, sekä joudun naurunalaiseksi pilkan kohteeksi. Tietysti myös hyvä skeptikko, löytää selityksen kaikelle silloinkin kun se ei ole mahdollista. Vapaus on sitä myös näissä asioissa, että saa olla oma itsensä, eikä sitä että joku määrää millainen olet. Todellisia hirviöitä ovat ne, jotka eivät suvaitse erilaisuutta. Tämä tiedoksi kaikkitietäville skeptikoille, jotka ovat usein kommenteillaan mediassa avoimuutta vastaan rajatieto asioissa. Toivottavasti Suomessa päästäisiin eroon noitavaino menttaliteetista ja ihmisten leimaamisesta. Ihminen ei voi tuntea ympäröivää maailmankaikkeutta niin hyvin, että voisi sanoa siitä mitään ehdottoman varmaa eri lainalaisuuksia Fysiikasta ja Luonnontie- teistä, vaikka niin ehkä luuleekin. Tietomme on rajallista ja voimme vain olettaa. Tähtitiede tuntee vain rajallisesti oman aurinkokunnan asioita. Emmekä varmasti tunne vielä edes kaikkia omaan luontoomme maapallolle kuuluvia ilmiöitä. Skeptisyyttäkin tarvitaan emme voi uskoa mihin tahansa.

Ihmiskunta on mielestäni vielä aika primitiivisellä asteella sotinemme ja ympäristökatastrofeinemme. Kaikkialla maailmassa ihmiset ovat hämmen- tyneitä planeettamme nykytilasta. Sademetsien tuhoutuminen, kasvihuo- neilmiö, sukupuuttoon kuolevat kasvit ja eläimet, merenpinnan kohoami- nen, kuivuus ja meteorien törmäykset antavat meille kaikille ajattelemisen aihetta. Kaikki viittaa siihen, että elämää maapallolla uhkaa vain yksi eläinlaji ihminen. Jätämmekö tuleville sukupolville tuhoutuneen planeetan ? Meidän toimintamme uhkaa tappaa yhä useammat eläin- ja kasvilajit sukupuuttoon. Oma riippuvuutemme luonnosta näyttää vähenevän voimakkaasti. Meidän on kysyttävä itseltämme: haluammeko elää keinotekoisessa maailmassa, jossa ei enää ole luontoa ?

Pitäisi tunnustaen sanoa että olemme niin primitiivisellä tasolla. Me vasta laskeudumme alas puusta ja täällä vallitsee viidakon laki vahvin voittaa, ne pärjää, jotka on kaikkein ahneimpia ja itsekäimpiä ja vähät välittävät maapallon tilasta ja omista lajitovereistaan, mutta vain hetken ja mikä on tämän välinpitämättömyyden hinta ? Mikä moraaliamme vaivaa elämme maailmassa, jossa arvostetaan kilpailua ja toisten tallomista. Ehkä viimeinkin voimme tunnustaa, että tästä seuraa jotain. Ihmisen arvo ei pitäisi näkyä hänen suorituksistaan, vaan ihminen on arvokas ennen kuin hän on tehnyt yhtä ainoaa suoritusta. Vasta silloin meillä on arvoa, jota kukaan ei voi meiltä riistää. Todellisuudessa nyt ihmisen arvoa mitataan eri testeistä, todistuksista ja tiliotteista. Pelkään että elämästä tulee suoritus, tai jos se ei sitä ole niin se vaikka väkisin tehdään ja nähdään pelkkänä suorituksena. Jokainen sisimmässään tietää että näin ei pitäisi olla ja näin ei voida jatkaa loputtomiin. Rajatieto osoittaa viesteillään selkeästi, että olemme tuhon tiellä jos kehityksen suunta ei muutu ymmärtäväisempään suuntaan ihmistä ja planeettaamme kohtaan. Ehkä voimme toivoa saavamme apua kriittisellä hetkellä maan ulkopuolisilta kun planeettamme joskus tuhoutuu ja kaikki on myöhäistä pelastaa, mutta voimmeko jättää kaikkia ns. viimeisen kortin tai toivon varaan ja kuka on valmis pelastamaan näin primitiivistä porukkaa maa planeetalta kuin mitä ihminen tekemillään vääryyksillä ja virheillään edustaa ?