JUHLASALI
Sunnuntaina klo 18.00-18.50

Elämme aikaa, jolloin meille luodaan tilaisuuksia laajentaa itseämme uusiin ulottuvuuksiin. Helposti ymmärrämme, että henkistä tietä kuljetaan vain henkisten asioiden parissa. Kuitenkin joudumme toimimaan myös monissa yhteisöissä, joissa toimii muitakin henkistä kasvua arvostavia ihmisiä. Tiedämmekö sen ja tunnistammeko nämä ihmiset? 

Kun olemme itse tunnistaneet olevamme henkisellä tiellä, joudumme kuitenkin hoitamaan myös elämämme maallisia ja yhteisöllisiä puolia.

Läheisin yhteisö, jossa ensimmäisenä tasapainottelemme henkisten ja maallisten asioiden välillä on oma perhe ja suku. Työyhteisössä joudumme hyvinkin pitkään salaamaan ”erilaisuuttamme”, sillä – alasta riippuen – siellä saattaa vielä vallita hyvin ahdas näkemys siitä, kuka saa olla oikeassa ja kuka on väärässä. On paljon aloja ja alueita, joihin on muodostunut oma käyttäytymis- ja ajattelumalli, joka ei anna ajattelun vapautta, kuten koulumaailma, yhdistykset ja harrastustoiminta. Myös politiikka, sekä paikallinen että valtakunnallinen, on ideologisine kaavoineen aivan oma maailmansa.

Viimeksi mainitulla alalla on jo nykyään ihmisiä, jotka ovat ”salaa” mukana jossain henkisessä piirissä tai itsekseen tutkivat ja pohtivat ihmisenä olon peruskysymyksiä. Julkisesti he eivät uskalla mielipiteitään tuoda esiin pelosta, että se saattaisi olla heidän poliittisen uransa loppu.

Onko henkisen tien kulkijoissa piirteitä, jotka erottavat heidät muista? Vaikea kysymys, johon minä en pysty antamaan selkeää vastausta. Mutta niissä, jotka ovat sinut itsensä kanssa tai joista voisi sanoa, että maallinen persoona on yhtynyt sielupersoonaan, on ominaisuuksia, jotka kaikki voivat havaita.

Tällaiset ihmiset ovat ehyitä ja valovoimaisia. Heidän seurassaan on hyvä olla, sillä he jakavat valoaan jokaiselle, joka haluaa sitä ottaa vastaan. He eivät kävele muiden yli, mutta uskaltavat olla jämäköitä silloin, kun asiat niin vaativat. Heidän totuuttaan ei voi ostaa rahalla eikä minkään uhalla.

Tällaisia ihmisiä tarvittaisiin aloille, joissa nykyään henkisyys vielä koetaan asioitten eteenpäin viemistä estäväksi seikaksi, etenkin poliittisella kentällä. Mutta! Valoihmisissä on yksi piirre, joka on syynä siihen, ettei heitä näy aloilla, joissa heitä kipeimmin tarvittaisiin: heillä ei ole kunnian- tai vallanhimoa. Ilman näitä ominaisuuksia ei päästä vaikutusvaltaisiin paikkoihin.

Puoluepoliittisella kentällä tapahtuu näinä aikoina aikamoista kuohuntaa. Aiemmin puolueiden väliset rajat olivat selkeät, vasemmiston ja oikeiston välillä oli syvä kuilu. Nyt puolueiden ohjelmat (ainakin puheissa) ja mainoskampanjat muistuttavat toisiaan. Eli kaikille luvataan kaikkea, paitsi henkisen tien kulkijoille, sillä mikään nykyisistä puolueista ei ole asettanut ihmisen henkisyyden kehittämistä tavoitteekseen.

Herää kysymys: Kuka pitää henkisellä tiellä olevien puolta? Tähän on tietysti helppo vastata, että Jumala. Mutta asian voisi nähdä niinkin, että meillä itsellämme on myös painava sana sanottavana siitä, millä tavalla ajamme omia asioitamme.

Olisiko aika jossain vaiheessa kypsä sille, että eri yhteisöt, niin henkisen tien kulkijat, kuin materiaalisen valtatien vaeltajat eivät käyttäisi maallista mammonaa muiden alistamiseen. Sillä loppujen lopuksi se, mitä täällä omistamme on toissijainen asia. Oikeastihan me emme omista mitään. Jos omistaisimme, ei täällä Maa-planeetalla enää olisi hiekanmuruakaan, kaikki olisi jo viety pois ”omistajien” toimesta. Me voimme elinaikanamme vain hallita erilaisia maallisia asioita: rahaa, maata ja tavaraa. Kuoltuamme jätämme kaiken tänne jonkun toisen hallittavaksi. Myöskään maallista valtaa emme voi viedä mukanamme.

Kun arvostamme ihmisessä pelkästään hänen ihmisyyttään, ymmärrämme, että meillä kaikilla on omat yksilölliset eromme, tarpeemme ja kehitysasteemme. Se vapauttaa meidät kilpailusta, kateudesta ja jännitteistä, jotka estävät omaa kehitystämme. Voimme kaikessa rauhassa keskittyä vastaamaan omaan sisäisen sielupersoonamme kutsuun.

Jokainen määrite, uskomus tai ideologia rajaa meitä ja todellinen vapaus on irtipääsemistä omien ajatusten kahleista. Jospa tällainen malli valtaisi poliittisen kentän, siellä pystyttäisiin vihdoinkin neuvottelemalla toteuttamaan demokratiaa. Tiedon kahleiden murtuminen vapauttaisi myös monista muista kahleista. Se sallisi sillan rakentamisen maallisen ja henkisen maailman välille, sillä me tarvitsemme molempia asioita. Ja sitä, kuinka me ihmisenä kohtelemme toista ihmistä.

Saga Simelius-Nieminen
Suggestoterapeutti
saga ät piilon.net
www.piilon.net

Olen elämän taiteilija, eli toiminut monella eri alalla aina kirjanpitäjästä taiteilijaan. Aikuiskoulutusta vuodesta 1992 alkaen, pääsisältönä henkinen kasvu ja oman itsen löytäminen. Vuonna 1984 aloin kiinnostua ihmisen mielen toiminnasta ja oppiakseni tuntemaan mielen eri puolia, opiskelin mm. kasvatustiedettä, kävin. Hyvinkään Taidekoulun ja Pasi Koivusen hypnoosikoulutuksen.

(Tämän artikkelin kirjoittaja ei saa sähköpostitse ilmoitusta julkaistuista kommenteista)