Positiivisen asenteen vaikutus terveyteen

MINISEMINAARI, luokka 4T, 4. krs
Sunnuntaina klo 12.00–13.45

Positiivisen ajattelun ja asenteen vaikutus terveyteen on tänä päivänä jo lukemattomien modernin lääketieteen ammattilaisten tunnustama tosiasia. Ajatustensa muuttaminen tuntuu kuitenkin usein turhauttavan vaikealta, jopa mahdottomalta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Tarvitaan vain sopivaa mielen harjoitusta, ja jokainen meistä voi onnistua saavuttamaan ihmeitä.


Positiivisen ajatuksen eheyttävä voima

Rakkauden vastakohta, kuten fransiskaanimunkki Isä Justin minulle aikoinaan lempeästi selitti, ei ole viha, vaan pelko. Jos tässä vastavoimien mittatikussa siirtyy päähän, missä on pelko, siellä ei ole rakkautta; mutta enenevää rakkautta kohti edetessä pelko sulaa. Kun mieleen nousee ikäviä ajatuksia, joita ei saa pois, alitajunta ei ole hallinnassa. Pahan mielen tuovia ajatuksia on kuitenkin mahdollista oppia hallitsemaan - vaihtamalla ne kuviin asioista, jotka tuovat hyvän mielen! Muuten voi 90% elämästä tuhlautua tuskaisiin kuvitelmiin mahdollisesta epäonnesta ja kärsimyksestä. Kun tiedostaa, miten ajattelee, mitä mielikuvia kehittää, oppii hallitsemaan ajatustensa sisäistä maailmaa ja sitä kautta koko elämäänsä. Kaikki, mitä on, on ensin ollut ajatus, idea – ja aina voi olla askeleen ikävyyksien edellä!

Mihin suuntaa huomionsa, se kasvaa… Positiivinen ajattelu tarkoittaa huomion suuntaamista asioihin, joita eniten toivoo; negatiivisesti ajatellessaan keskittyy siihen, mitä ei missään tapauksessa halua. Jokaisella on kuitenkin kyky ehtiä ongelmien edelle: Kyky tiedostaa asia, joka ei vielä näy, mutta…”jotakin on ilmassa”; jokin ”haiskahtaa”; siinä on ”jotain mätää”; on ”näppituntuma”; ”hälytyskellot soivat” tai sen ”tuntee nahoissaan”. Tämä on hyvä aisti, sillä ennalta ehkäisy on aina tehokkaampaa ja viisaampaa kuin särkyneen korjaus.

Kuudes aisti, selvänäkö – teoreettisen fysiikan ”moniaistisuus” - hallittu mielikuvitus, on kuviteltujen aistihavaintojen summa: Sisäinen järjestelmä, joka hälyttää, ennen kuin häiriö on aineellistunut. Sen ensisijainen päämäärä on terveys. Sireenin ääni erottuu hyvin ohikiitävien ajatusten metelistä. Jokaisella on tämä lahja; lapsikin sen tietää. Jokainen on selvänäkijä, lahjakas parantaja. Moni ilman rakkautta kasvanut on vain menettänyt omanarvontuntonsa ja hukannut lahjansa, haudannut talenttinsa, jo lapsena. Myöhemmin, aikuisena, etsii tueksi ”parempia”, ”viisaampia”, ymmärtämättä, että suurin opettaja on omien korvien välissä – ja kuinka röyhkeästi meitä käytetäänkään hyväksi tämän väärinkäsityksen turvin!

Tätä lahjaa ei kuitenkaan koskaan menetä. Se on ihana kuin Prinsessa Ruusunen, nukkuen ja odottaen vain sopivaa harjoitusta, herätäkseen nopeasti ja helposti kuin suudelmasta, kuin ei olisi koskaan nukahtanutkaan. Rakastumme lahjaamme ensi silmäyksellä – ja rakastumme itseemme, ensi kertaa, meistä tulee itsemme ensirakkaus, ja tämä on elämän tarkoitus. Sillä kuinka voi rakastaa lähimmäistään kuin itseään, jos ei rakasta itseään ensin? Biofysiikan mukaan olemme valo-olentoja, solun DNA on valopankki: perimämme on koodattu sisäämme sähkömagneettisena värähtelynä. Missä on valoa, sinne pimeys ei pääse. Missä on pimeää, pääsee sairaus. Se ei tee meistä huonoja, se kertoo vain, ettei kukaan ole vielä neuvonut meille, missä avain on, missä avaimenreikä, missä koko ovi – ja kun lopulta ehkä pääsee unohduksen huoneeseen, missä valokatkaisija on.

Sillä niin kuin on vain yksi terveys, on vain yksi sairaus: Polaarisessa muka-todellisuudessa, aineen rakennuspalikoiden – atomien – kiitävien hiukkasten luomassa kiinteyden illuusiossa, kadotamme ykseyden valon ja ajaudumme erillisyyden harhaan. Sielu kadottaa yhteyden kehon tietoisuuteen, ja missä yhteyttä ei ole, kehoon tulee pimeys – ja pimeän pelko. Valon syttyessä roistot livistävät. Ja huudahdat: ”Ihmeparantuminen!” Eliminoi siis murhe ja huoli, poista synkkyys; sillä mitä ajattelet, sitä luot… Opi muuttamaan mielesi – ja muutat elämäsi… Joko valkenee?



Riitta Vuorela
Suomen Silva-menetelmän johtaja
asiakaspalvelu ät silvamenetelma.com
www.silvamenetelma.com

57-vuotias Riitta oppi Silva-tekniikat Kreikan vuosinaan. Päästyään niiden avulla elämänsä umpikujasta hän palasi Suomeen vuonna 1988 ja toi opin mukanaan. Taidemaalarin pensselit jäivät naulaan ja kultasepän paja pahvilaatikkoon hänen oivallettuaan tärkeimmän: Että aivojensa toimintaa elvyttämällä jokainen voi olla oman elämänsä taikuri. Hän on opettanut nämä helpot tekniikat jo tuhansille Suomessa ja Baltiassa. Omien ja oppilaidensa tulosten innoittamana hän tutkii syyn ja seurauksen lakia, eläen keskellä ihmettä jo 21 vuotta.

(Tämän artikkelin kirjoittaja saa sähköpostitse ilmoituksen julkaistuista kommenteista)

Kommentit

Kaksi ajatusta nousi yli muiden...

"Siellä missä on pelko, ei ole rakkautta" herätti ajatuksia. Pelkoa ei aina erota rakkaudesta, sillä keho reagoi molempiin tunteisiin samankaltaisesti (jännittää, voi punastella, sydän tykyttää, kädet hikoavat, rintakehä on täynnä jotain tunnetta, ei välttämättä nukuta, on ylivireä olo jne.) Ihminen, jolla on vaikeuksia tunnistaa tunteitaan, on vaikeus myös erottaa pelko ja rakkaus. Kun kuuntelee kehoaan ja tuntemuksiaan ja ajatuksiaan, on äärettömän vaikea erottaa kummasta tunteesta tai reaktiosta johonkin ihmiseen on kyse. Mikä neuvoksi? 

"Se mitä ajattelet, sitä myös luot" on varmasti totta, onhan tuota tullut jo ihan itsetutkiskelua harrastellessa. Osa ajatuksistamme on kuitenkin "ohjeita tai nuhteita" joita olemme lapsena kuulleet, emmekä välttämättä sairaustilassa, esim. masennuksessa voi välttyä ajatuksen linnuista jotka lentävät päämme yli. Kai olennaista on se mitkä ajatuksen linnut annamme pesiä päähämme. Tarkoitan tällä sitä, että tietoinen ja analyyttinen ihminen havaitsee taustastaan nousevia ajatuksia luomatta niitä varsinaisesti itse.  Mutta kuten sanottua, vaihtoehtoisilla ajatuksilla voi heikentää noita taustasta nousevia ajatuksia. 

Otan esimerkiksi itsemurhan tehneen omaisen tyypillisen tavan reagoida ajatuksen tasolla tapahtumaan. Tapahtuma laukaisee omaisessa normaalisti spontaaneja ajatuksia siitä että tapankohan minäkin itseni. Reagoimme paitsi tuntein, myös ajatuksin. Se omainen, joka menetyksen jälkeisissä tunteissaan hylkää nuo spontaanit ajatukset, selviää paremmin, hänellä on elämäntahto. Se joka niitä alun spontaaniuden jälkeen idättää, alkaa luomaan itselleen alkuperäistä menetystä pahempaakin oloa. Hän voi spontaanien ajatuksiensa johdosta ruveta tietoisesti pyörittelemään omaa itsemurhaansa päässään, edetä suunnitteluasteella - ja havaitsee (jos havaitsee) olevansa luomassa vihamielisestä spontaanista ajatuksestaan todellista visiota itselleen ja siten ajautuu yhä suurempaan masennukseen ja ahdistukseen, karmeimmillaan itse tekoon, eli murhaan - itsemurhaan. 

Tämä mitä kirjoitin, ei perustu tutkittuun tietoon, vaan omakohtaisiin kokemuksiin sekä lähipiirini kokemuksiin. Osittain väittämieni takana on itsemurhan tehneiden henkilöiden omaisten reaktioihin ja hoitoon/toipumiseen liittyvä, käsittääkseni toistaiseksi vielä julkaisematon väitöskirja. 

Kiitos ajatuksista. Jokainen ajatus kasvattaa toisia ajatuksia, joten on hyvinkin merkitystä, mitä ajatuksia valitsemme idätettäviksi :)