Vapauden, veljeyden ja tasa-arvon perään on haikailtu kautta aikojen. On järjestetty vallankumouksia, kapinoita, perustettu aatteellisia yhteisöjä ja erilaisia uskontokuntia, kirjoitettu tulisia vaatimuksia ja kiistelty siitä, mitä mikin aate tarkoittaa ja mikä niistä on ainoa oikea. On haluttu vapautua toisen ikeen alta, harjoittaa vapaasti omaa uskonnollista tai muuta ideologista näkemystä ja levittää sitä myös toisille, joskus hyvää tarkoittaen vaikka väkisin.

Vapaus

Mitä on vapaus? Miten se määritellään? Mitä halutaan, kun perätään vapautta? Voiko vapauden puolesta taistella? Voiko toinen ihminen antaa toiselle vapauden? Alistetun voi vapauttaa ikeen alta, mutta vapauttaako se hänet? Onko vapaus vapautta ajatella, mitä itse tahtoo ja elää, miten itse parhaaksi katsoo?

Mielipidettä perääviä kysymyksiä, joihin ei voi vastata yksiselitteisesti juu tai ei, eikä myöskään määritellä tarkasti, mistä on kysymys, sillä kullakin on vapaus- käsitteelle oma määritelmänsä. Ihmisillä on sisimmässään vahva vapauden kaipuu, mutta ei selkeää kuvaa siitä, mitä vapaus on, mistä haluaisivat vapautua, miten saavuttaisivat tavoitteensa ja miten käyttäisivät sitä.

Yhteiskunnassa elävä ihminen ei ole ulkoisilta puitteiltaan koskaan täysin vapaa, koska kulttuuriperimät ja maan lait sitovat hänet oman yhteisön ajattelutapaan ja elämäntavoille. Elinympäristön vaikutus ihmiseen on merkittävä. Kansojen ja sukujen yleisesti määrittelemät, usein vain heille ominaiset uskonnolliset ja ideologiset näkemykset ovat muotoutuneet ehkä jopa vuosisatojen kuluessa ja istuvat tiukasti ihmisen mielessä.

Järkeilyt ja todistelut eivät aina auta, jos mieli on lukkiutunut yhteen näkemykseen. Monelle tuottaa vaikeuksia muuttaa lapsuudessa opetettuja näkemyksiä ja tapoja jopa silloin, kun hän haluaa tehdä niin. Pyrkimys omaksua aikaisemmin täysin tuntemattomia, omassa kulttuurissa ehkä väheksyttyjä tai jopa kiellettyjä asioita ei ole aina vapauttavaa. Ihminen joutuu selvittämään ensin itselleen monia epävarmuutta, pelkoa ja turvattomuutta aiheuttavia tekijöitä.

Mieli

Ihmisen ajattelu ja tunteet ovat mielessä, vaikka aiheuttavatkin sydämen tykytystä. Kyky omaksua tietoa, laajentaa näkemyksiä, hallita tunnemaailmaa ja ymmärtää ympäristön tapahtumia ovat mielen ominaisuuksia, jotka ihminen joko hallitsee tai ei hallitse. Yleensä useimmat kuitenkin pyrkivät hallitsemaan mieltään ainakin jonkintasoisesti, koska se helpottaa kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.

Ihmisen mieli on helposti manipuloitavissa. Mieli luo herkästi mielikuvia, rakentelee pilvilinnoja, synnyttää erilaisia tunnetiloja ja jopa kehittelee näkemyksiä, jotka ovat kaukana arkitodellisuudesta. Eli se elää mielellään muualla kuin sen hetkisessä todellisuudessa. Näin elämään tulee paljon lisää iloa ja monipuolisuutta, mutta pako arkitodellisuudesta aiheuttaa myös turhia odotuksia ja harmeja.

Myös keho saa tuntea nahoissaan mielen tunnetilat. Päähän pinttyneet vihantuntemukset, pelot, erilaiset negatiiviset uskomukset, usko itseen kohdistuvista erilaisista henkisistä hyökkäyksistä tai ympäristön painostuksista saavat pitkään jatkuessaan aikaan selkeitä fyysisiä tuntemuksia. Kehon heikoimmat kohdat pettävät tai eläminen ei vain tunnu mukavalta.

Mielen vapaus?

Onko vapaus illuusio? On silloin kun ihminen uskoo mielensä olevan vapaa ajattelemaan asioista miten tahansa. Yleensä ihmiset omaksuvat ajattelutapansa ja uskonsa ympäröivästä maailmasta ja historiasta. Täysin omaperäistä ajattelua on hyvin vähän. Vanhat fi losofi t ja kulttuurit ovat edelleen arvostettuja ja hyvä niin.

Mielen vapauden vievät tehokkaimmin halut ja alati vaihtelevat tunnetilat. Haluamisessa ja tuntemisessa ei ole mitään väärää, mutta jos ne ovat aina päällimmäisenä vaatimassa huomiota, on mielen valinnanvapaus mennyttä. Pelko, kauna, kateus, syyllisyys ja suoranainen viha valtaavat aivan liian usein mielen ja ottavat siltä harkintakyvyn. Myös hyvää tarkoittavalle voi käydä näin. Ihminen unohtaa helposti, että oma hyvä ei välttämättä ole sama kuin toisen hyvä. Halu kuin halu voi vallata ihmisen niin voimakkaana, että hän aivan huomaamattaan jyrää alleen lähimmäisensä tahdon. Mitä kiihkeämpää halu on, sitä enemmän se sitoo mieltä.

Epäilemättä on melkein mahdollista löytää tie vapauteen, mutta yhteiskunnassa elettäessä se vaatii ihmiseltä ainakin melkoisesti kärsivällisyyttä, itsensä tutkiskelua ja hyväksymistä, luonteen kasvattamista, anteeksiantoa itselle ja muille. Näin saavutettava mielen vapaus liittyy lähinnä vapauteen tehdä itsenäisiä valintoja ja päätöksiä, vapautumiseen kielteisistä tunteista, luopumiseen toisen alistamisesta tai alistettuna olemisesta sekä ihmisten ja itsensä hyväksymiseen sellaisina kuin kukin on eli sisäisen tasapainon ja rauhan löytämiseen. Kuulostaa vaikealta, ja sitä se onkin, mutta on myös vaivan näkemisen arvoista.

Mielen vapauttamisen prosessi lähtee aina itsestä. Vain itse kukin voi vapauttaa mielensä sinne kerääntyneistä tavoista ja sitä hallitsevista ajatuksista. Vain ihminen itse voi tehdä itsestään onnellisen ja elämäänsä rakentavalla tavalla eteenpäin vievän. Tarjolla on monenlaisia työkaluja, joilla voi kehittää mielen tasapainoa ja vastuun ottamista omasta elämästä. Täytyy vain löytää juuri itselle sopiva ja kussakin etenemisvaiheessa toimiva tapa.

Vasta kun ihminen on saanut elämänkokemusta, tutustunut moniin vaihtoehtoihin, vapautunut pinttyneistä uskomuksistaan ja luuloistaan eli kykenee näkemään asioita laajemmin kuin yhden ideologian näkökulmasta, hän voi toivoa voivansa tehdä päätöksensä ja valintansa edes jossain määrin vapaasti.

Hengen vapaus?

Henki on aina vapaa, mutta se ei tarkoita, että se olisi aina vapaasti ihmisen käytettävissä. Hengen vaikutusta ihmiseen pidetään kaksinaisena. Ensisijaisesti se on elämän ylläpitäjä. Toiseksi sen uskotaan tuovan mieleen hengellisyyttä silloin, kun pyrkimyksenä on ihmisen henkistyminen.

Rajatiedon piirissä puhutaan paljon henkisestä kehityksestä ja henkisistä asioista, jopa henkisistä tuotteista, mutta voiko ihminen saada hengen sitoutumaan johonkin tuotteeseen tai johonkin itsensä levittämään aatteeseen? Voiko ihminen tietää mikä on henkistä ja mikä ei?

Henkisyydestä puhuttaessa liikutaan alueella, jonka ihminen itse on pääasiallisesti määritellyt. Sanonta ihminen päättää, Jumala säätää kuvaa hyvin myös hengen osuutta ihmisen elämässä. Ihminen voi elää tavalla, jonka uskoo tekevän hänestä henkisen, mutta lopullinen arvio tehdään vasta täältä poistumisen jälkeen.

Arkipäiväisessä elämässä mieli on kiinni jokapäiväisissä tapahtumissa ja huolissa ja murheissa eli elämän hänelle asettamissa haasteissa. Se tekee usein yhteistyön hengen kanssa vaikeaksi. Vasta ulkoiset tekijät voitettuaan ja löydettyään sisäisen itsensä, sisällään olevan ohjaavan hengen, ihminen voi löytää tasapainon.

Vaikka elämä ei ehkä olisikaan niin henkistä kuin ihminen itse uskoo, on siitä henkisyyden tavoittelemisen myötä tullut varmasti antoisa ja palkitseva. Huolet ja murheet ovat siirtyneet toissijaisiksi. Niiden tilalle on tullut sisäinen rauha ja kuka ties jopa vapaan hengen yhteys.

Heli Koivu

(Tämän artikkelin kirjoittaja saa sähköpostitse ilmoituksen julkaistuista kommenteista)