Ruusu-Risti ry.

Teosofiseen liikkeeseen tukeutuva Ruusu-Risti perustettiin Helsingissä marraskuun 14. päivänä 1920. Pekka Ervastin perustaman järjestön nimi on suomennos saksalaisesta nimestä Rosen-Kreutz, joka viittaa historialliseen ruusuristiläisyyteen, erääseen länsimaisen okkultismin muotoon.

Järjestön tarkoitus selviää seuraavasta ohjelmasta:

Ruusu-Risti on totuudenetsijäin järjestö, jonka jäsenet tunnustaen kaikkien ihmisten veljeyden katsomatta rotuun, ihonväriin, kansallisuuteen, uskontunnustukseen, yhteiskunnalliseen asemaan, sukupuoleen tai muihin ulkonaisiin rajoituksiin, osoittavat toisilleen mitä suurinta suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä sekä pitävät totuutta korkeampana kaikkia uskontoja.

Ruusu-Risti on vapaan ajattelun pyhäkkö, jonka jäsenet etsivät totuuden ydintä, salaista jumalviisautta, mikä piilee kaikkien aikojen uskonnoissa, mytologioissa sekä filosofisissa ja tieteellisissä järjestelmissä.

Ruusu-Risti on renkaana ihmisten näkymättömässä veljeskunnassa ja sen jäsenet etsivät ikuiseen elämään vievää tietä, joka kasvattaa ja kehittää ihmisessä veljeyden henkeä.

Ruusu-risti on itsenäinen järjestö, ohjelmansa nojalla se kuuluu H.P. Blavatskyn vuonna 1875 alullepanemaan teosofiseen liikkeeseen.

Kirjallisuusseura tukee Ruusu-Ristin työtä kirjallisella alalla. Yhdistys julkaisee Ruusu-Risti -lehteä.

Osoite: Merimiehenkatu 31, 00150 Helsinki

Ruusu on elämän ja ilon, onnen ja rakkauden vertauskuva, jota vastoin risti kuvaa kuolemaa ja kärsimystä, tuskaa ja taakkaa. Elämänymmärryksemme on yksipuolinen, jos se on paljastaan “maallismielinen”, suruton ja huoleton, jos se vain etsii aistillisia nautintoja ja kammolla ajattelee kuolemaa; mutta se on myös yhtä yksipuolinen, jos se pitää maallista elämää surun ja murheen laaksona, vihaa sen viattomia iloja ja vaanii syntiä sen kauneimmissa tunteissa. Edellisessä tapauksessa se pyytää elämän ruusuja, mutta ei elämän okaita, jälkimmäisessä taas se ei tahdo nähdä muuta kuin kuolon ristiä kaikkialla.

Rosenkreutsilainen maailmankatsomus pyrkii yhdistämään kahta äärimmäisyyttä, liittää yhteen ristin ja ruusun, hakee kultaisen keskitien ilon ja surun rajoilta, nousee ilon ja surun yli siihen rauhaan, joka maailman voittaa. Rosenkreutsilaisyys on hengen renessanssia. Se ei kannata katolisen kirkon munkki-askeesia, mutta ei liioin maailmanihmisten materialismia. Se ei etsi iloa eikä pakene kärsimystä, mutta tervehtii molempia elämän luonnollisina antimina.

Esoteerisesti se tulkitsee ruusuristin vertauskuvaa näin: kun ihminen ottaa ristinsä (sekä ulkonaisen että sisäisen kohtalonsa) kantaakseen — ja kantaakseen nurkumatta, jopa ilomielin, silloin ristissä puhkeaa ruusu, rakkauden ruusu, joka tuo rauhan ja autuuden hänen elämäänsä. Ruusu on silloin muodostunut hänen sydänverestään. Ja veri on Kristuksen verta, joka on vuotanut hänen sydämestään, kun risti miekkana on pistetty siihen.

Pekka Ervast, Ruusu-Risti 1921

Hiljainen Tila

Hiljainen tila on Helsingin seurakuntayhtymän konsepti, jonka sivuille on koottu materiaaleja kristilliseen meditaatiosta, hengellisestä ohjauksesta, meditatiivisesta tanssista sekä retriiteistä ja muista tapahtumista. Sivulta löydät myös Helsingin pyhiinvaellusreitit. Sivua koordinoi sekä siihen liittyviä retriittejä ja hengellistä ohjausta järjestää pappi Henri Järvinen. Toiminnan yhteydessä myydään myös kristilliseen meditaatioon liittyviä kirjoja ja CD-levyjä.

Edistämme hengellistä kasvua kristillisen spiritualiteetin, mystiikan, hengellisen ohjauksen, retriittien, meditaation ja joogan sekä kontemplatiivisen elämän kautta. Kutsumme toinen toisiamme jakamaan rakkauden sanomaa ja synnyttämään toivoa yhteisöissämme, kirkossa ja maailmassa. Lämpimästi tervetuloa!

Qabbala

Qabbala.fi sisältää tietoa Raamatunheprean kieliopista, käännöksiä toorasta, Midrašista, Talmudista, Bahirista, Zoharista sekä Giqaṭiljalta ja Nahmanidekselta. Sivulla on julkaistu myös 12-osaisen Jewish Encyclopedian artikkeleita, jotka ovat tekijänoikeuksien rauettua vapaasti käytettävissä. Qabbala.fi tarjosi 16.-17.10. 2021 järjestettävän Hengen ja Tiedon messujen virtuaalitapahtuman kävijille runsaasti uutta aineistoa ja kehittämällä muutoinkin sivustoa.

Jos olet aikaisemmin joutunut maksamaan siitä, että olet päässyt käsiksi tämän sivuston kaltaiseen aineistoon, olet tullut huijatuksi. Tosiasiallisesti totuudella ei ole hintaa eikä aito maailmankatsomus ole liiketoimintaa.

Qabbala (hepr. קַבָּלָה) on juutalaisen mystiikan valtavirtaus, jonka syntyyn vaikuttivat sitä edeltäneet mystiset ja filosofiset koulukunnat —kuten merkava eli vaunumystiikka sekä uusplatonismi— ja jonka oppeja omaksuivat myöhemmin kehittyneet suuntaukset kuten itä-eurooppalainen hasidismi.

Juutalaisen mystiikan taustalla on profeetta Hesekielin näyt Babyloniassa kuudennella vuosisadalla eaa. Hesekielin kuvaamista näyistä tuli malli varhaisille mystikoille. Malli sai nimekseen maˁaśe merḵava — vaunukertomus (Daniel C. Matt: The Essential Kabbalah).

Talmudin siteeratuin vaunumystiikan harjoittamista kuvaava kohta on Ḥagiga 14b 8-9:

ת”ר ארבעה נכנסו בפרדס ואלו הן בן עזאי ובן זומא אחר ורבי עקיבא אמר להם ר”ע כשאתם מגיעין אצל אבני שיש טהור אל תאמרו
מים מים משום שנאמר (תהלים קא, ז) דובר שקרים לא יכון לנגד עיני

tanu rabbanan ˀarbaˁa niknesu bap-pardes we-ˀellu hen ben ˁazˀai u-ven zomaˀ ˀaḥer we-rabbi ˁaqivaˀ ˀamar lahem rabbi ˁaqivaˀ ke-še-ˀattem maggiˁin ˀeṣel ˀevne šajiš ṭahor ˀal toˀmeru majim majim miš-šum šen-neˀmar (tehillim 101:7) dover šeqarim loˀ-jikkon le-neged ˁenaj

Rabbimme opettivat: Neljä astui sisään paratiisiin. He olivat Ben ˁAzˀai, Ben Zoma, ˀAḥer ja rabbi ˁAqivaˀ. Rabbi ˁAqivaˀ sanoi heille: «Kun tulette puhtaiden marmorikivien luokse, älkää sanoko ‘vettä, vettä’, sillä [sanassa] sanotaan
“Ken puhuu valheita, se pysyköön poissa silmistäni.” Ps. 101:7»

Ben ˁAzˀai vilkaisi ja kuoli, Ben Zoma katsoi ja tärähti, ˀAḥer katkoi versot (hänestä tuli luopio) — rabbi ˁAqivaˀ poistui rauhassa/ehyenä. Tarinasta käy voimakkaasti ilmi se, että tuona aikana mystiikan harjoittamista pidettiin vaarallisena.

Maˁaśe merḵavan rinnalla juutalaisia mystikkoja on aina kiinnostanut maˁaśe berešiṯ eli luomiskertomus. Jumalan luomistyön pohdiskelua esiintyy kaikkialla juutalaisessa kirjallisuudessa, mutta mystiikan puolella vaikutusvaltaisin teos on mahdollisesti Palestiinassa 200-400 jaa. kirjoitettu Sefer jeṣira, jossa kuvaillaan Jumala luomassa maailmaa heprean (/aramean) kirjainten ja lukujen 1-10 avulla. Neopythagoralaisuuden ja neoplatonismin vaikutus on ilmeinen.

Filosofisista koulukunnista eniten qabbalaan on vaikuttanut neoplatonismi. Näiden kahden opin kirjoituksia vertailtaessa ei voi olla huomaamatta niitä samankaltaisuuksia, jotka vallitsevat kummankin opin käsityksissä alkuykseydestä (Εν / כתר), siitä emanoituvasta ideoiden maailmasta (Νους / חכמה), joka toimii kaiken olevan pohjapiirustuksena ja qabbalassa varsinkin ‘kirjoittamattomana Toorana’, jolta Jumala kysyi neuvoa maailmaa luodessaan, sekä ideoiden maailmasta emanoituvasta sielujen tyyssijasta (Ψυχή / בינה). Juutalaisista neoplatonisteista varhaisiin qabbalisteihin ovat vaikuttaneet ainakin Šalomo Ibn Gabirol (n. 1021–1058) sekä Barcelonassa syntynyt ja Narbonnessa kuollut Abraham bar Ḥijja (1070-1136/45), jonka ajatuksia on lainattu jopa sanatarkasti Bahirissa — vanhimmassa qabbalistisessa teoksessa (Gershom Scholem: Origins of the Kabbalah).

Qabbalasta voimakkaasti vaikutteita saaneista suuntauksista mainittakoon šabbateismi sekä itä-eurooppalainen hasidismi.

Viimeistään Giovanni Pico della Mirandolan (1463-1494) ajoista lähtien qabbalaa ovat opiskelleet muutkin kuin juutalaiset, mutta heidän tapauksissaan ei voida puhua juutalaisesta mystiikasta vaan eklektisistä ja synkretistisistä opeista, jotka ammentavat lukuisista lähteistä ja opeista mm. qabbalasta.

Hasidirabbi Yehudah Leib Ashlagin (1885-1955) uusqabbalasta omille teilleen lähteneet Philip Berg (1927/9-2004) ja Michael Laitman (1946-) edustavat eriskummallisella tavalla Mirandolan viitoittamaa tietä. Kummankin järjestö opettaa qabbalaa universaalina, uskonnosta riippumattomana viisautena, mikä on käsitteellisestikin kuuluisimman juutalaisen mystiikan tutkijan näkemysten vastaista.

Mystiikkaa yksistään ei ole olemassakaan. On olemassa vain tietyn uskonnon — kristinuskon, islamin, juutalaisuuden jne. — mystiikkaa.
Mutta meidän aikanamme on päätään nostanut sellainen käsitys, että olisi olemassa jonkinlainen abstrakti mystinen uskonto.

Gershom Scholem: Major Trends in Jewish Mysticism

Historiantutkijat hyväksyvät pääpiirteissään seuraavanlaiset ajanjaksot juutalaisen mystiikan kohdalla:

  • 100 eaa.-1000 jaa. merkava eli vaunumystiikka
  • 1100 – 1300 jaa. saksalainen hasidismi
  • 1150 jaa.→ qabbala
  • 1700 jaa. → itä-eurooppalainen hasidismi

Qabbala syntyi 1100- ja 1200-luvuilla Provencessa ja Kataloniassa juutalaisen kulttuurin kukoistusaikana. Kolmea tekijää ei voi jättää huomiotta qabbalan varhaisia vaiheita tarkasteltaessa. Yksi on samalla alueella vaikuttanut kataarilaisuus, toinen Midraš rabban toimitustyö Narbonnessa ja kolmas erimielisyys niiden juutalaisten välillä, jotka kannattivat filosofien ajatuksia ja niiden, jotka puhuivat perinteisempien tulkintojen puolesta. Sanailu kulminoitui kiistaan Maimonideksen esittämistä pohdinnoista mm. Jumalasta, enkeleistä ja uhraamisen asemasta juutalaisessa jumalanpalveluksessa.

Maimonideksen mukaan uhraamisen salliminen oli myönnytys Israelin primitiivisille luonteenpiirteille. Kun israelilaiset saivat uhrata Jumalalle, heillä oli pienempi kiusaus uhrata epäjumalille. Qabbalan merkkiteoksen Zoharin mukaan uhraamisella on tärkeä tehtävä maailmankaikkeuden koossa pysymisen ja sen ylläpitämisen kannalta (Daniel C. Matt: The Zohar — Pritzker Edition, Volume Two, s. 40).

Qabbala on pyhien kirjoitusten mystistä tulkintaa. Qabbalistinen tulkinta niistä eroaa sanatarkasta, homilektisesta (eli Midrašin tavasta) tai filosofisesta tulkintatavasta siinä, että qabbalan mukaan pyhät kirjoitukset puhuvat eri sanakääntein mm. Jumalan kymmenestä ominaisuudesta. Toora (eli 5 Mooseksen kirjaa) on puolestaan itse asiassa Jumalan nimi, mikä asettaa mm. Joos. 1:8 uuteen valoon.

Pidä tämän lainkirjan (sefer hat-tora) sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi (taśkil).

Mystikon on siis aina pidettävä Jumalan nimi huulillaan, jotta hän (suomalaisen raamatunkäännöksen mukaan) onnistuu kaikissa toimissaan. Alkutekstissä on verbi hiškil (hif.√śkl), josta on sittemmin muodostettu ‘qabbalistia’ tarkoittava maśkil.

Tooraa ei näin ollen voida täysin ymmärtää — siitä voidaan vain tehdä erilaisia tulkintoja. Äärettömän ja ikuisen peritodellisuuden nimestä voidaan tehdä loputtomasti tulkintoja erilaisin qabbalistisin menetelmin. Lähtökohtaisesti tekstejä halutaan lähestyä niiden vokalisoimattomassa muodossa, sillä vokalisoitu teksti on jo itsessään yksi tulkinta.

Näkemys Jumalasta erottaa juutalaisen mystikon kansanhurskauden harjoittajasta ja filosofista. Qabbalistille Jumalalla on ilmentymätön puoli ˀen sof (אין סוף) — ääretön, joka jää luomakunnan äärellisille olennoille vieraaksi. Jumalalla on kuitenkin myös ilmennyt puoli — ilmoituksen Jumala, jolla on kaksi ääripäätä: ˀen sofiin läheisesti liittyvä transkendentti ulottuvuus, joka tuonpuoleisuutensa vuoksi on myös käsityskyvyn ulottumattomissa sekä immanenti ulottuvuus, Jumalan läsnäolo. Näiden kahden ääripään väliin sijoittuu kahdeksan ulottuvuutta tai Jumalan ominaisuutta mm. Jumalan olemus isänä ja äitinä, armahtajana ja rankaisijana sekä profetioiden lähteenä.

ספירות sefiroṯ

Jumalan kymmentä ominaisuutta kutsutaan termillä sefirot (yks. sefira). Termi on peräisin Sefer jeṣirasta, jossa sitä käytettiin numeroista 1-10. Yksittäiset sefirat ovat lähes kaikki saaneet nimensä 1. Aikakirjan 29:11 mukaan:

לך יהוה הגדלה והגבורה והתפארת והנצח וההוד כי־כל בשּמים ובארץ לך יהוה הממלכה

leḵa jhwh hag-gedulla we-hag-gevura we-hat-tifˀereṯ we-han-neṣaḥ we-ha-hoḏ ki-ḵol baš-šamajim u-vaˀareṣ leḵa jhwh ham-mamlaḵa

Sinun, Herra, on suuruus ja voima, kunnia, kirkkaus ja valta, sillä sinun on kaikki, mitä on taivaassa ja maan päällä. Sinun on kuninkuus

Myös Talmudin Ḥaḡiḡalla 12a:13 on ollut oma vaikutuksensa käsitteistöön.

אמר רב זוטרא בר טוביא אמר רב בעשרה דברים נברא העולם בחכמה ובתבונה ובדעת ובכח ובגערה ובגבורה בצדק ובמשפט בחסד וברחמים

ˀamar rav zuṭraˀ bar ṭovijaˀ ˀamar rav be-ˁaśara devarim nivre ha-ˁolam be-ḥoḵma u-vi-ṯevuna u-ve-daˁaṯ u-ve-ḵoaḥ u-vi-ḡeˁara u-vi-ḡevura be-ṣedeq u-ve-mišpaṭ be-ḥeseḏ u-ve-raḥamim

Rabbi Zuṭraˀ bar Ṭobija sanoi Ravin lausuneen: «Maailma luotiin kymmenen sanan/välikappaleen — viisauden, ymmärryksen, tiedon, vallan, nuhteen, voiman, oikeamielisyyden, oikeuden/tuomion, rakkauden ja laupeuden avulla.»

Sefirat transkendentista olomuodosta immanenttiin ovat: keṯer, ḥoḵma, bina, geḏulla, gevura, tifˀereṯ, neṣaḥ, hoḏ, jesoḏ sekä malkuṯ. Graafisesti esitettynä ne muodostavat kolme pylvästä, jossa vasemman puoleisessa ovat (ylhäältä alas) bina, gevura ja hoḏ; keskimmäisessä keṯer, tifˀereṯ, jesoḏ ja malkuṯ; sekä oikean puoleisessa ḥoḵma, geḏulla ja neṣaḥ.

Sefirat kurottuvat tai kasvavat kohti luomakuntaa kuin puu, jonka juuret ovat keṯerissä, maaperä ḥoḵmassa ja binassa ja jonka rungon muodostaa tifˀereṯ (tai keskipylväs עמודא דאמצעיתא ˁammudaˀ de-ˀemṣiˁiṯaˀ). Loput sefiroista edustavat oksia tai lehvästöä. Pylväskuvioon nähden puu siis kasvaa ylösalaisin.

אדם קדמון

Sefiroiden voidaan nähdä myös piirtävän ihmishahmon, ˀadam qadmonin, ilmestyksen Jumalan

Ja ylhäällä, niiden päällä olevan levyn yläpuolella, oli jotakin, mikä hohti kuin safiiri. Se oli valtaistuimen muotoinen, ja tällä valtaistuinta muistuttavalla istui joku ihmisen kaltainen.
Hes. 1:26

joka on samalla ensimmäisen ihmisen arkkityyppi. Kolme ylintä sefiraa sijoittautuvat pään seudulle — edustavathan ne intelligibiiliä todellisuutta (alkuykseyttä, ideoiden maailmaa ja sielujen tyyssijaa). Kolme seuraavaa sydämen ympärille (gedulla on oikea käsivarsi, gevura vasen ja tifˀereṯ vartalo) — ne edustavat eettistä todellisuutta (Jumalan rakkautta, ankaruutta sekä laupeutta)

.