Tiina Sara-aho on ohjannut ja esittänyt Pyhää tanssia kymmenen vuotta. Hänellä on klassisen baletin koulutus, tanssinopettajan pätevyys (TEAK-täydennyskoulutus).

Vanhempani olivat luterilaisen kirkon jäseniä ja minä sen myötä. Kirkossa emme käyneet edes jouluna. Rippikouluiässä menin mieluummin balettikursseille kuin rippikouluun, joten sen kävin vasta aikuisena teologian opintojeni yhteydessä. Lapsuudenkotini ilmapiirin täytti äitini myötä rauha ja rakkaudellisuus. Isäni puolelta sain henkiseksi ravinnokseni hersyvää hyväntuulisuutta, rentoutta ja luottamusta. Viisilapsisen perheen toiseksi nuorimmaisena oli turvallista kasvaa. Turhat särmät hioutuivat vapaissa pihaleikeissä vuokrakerrostalojen pihoilla ja metsiköissä. Iltaisin kotien ikkunoista kaikuivat kutsuhuudot, kun jotkut lapsista olivat unohtuneet ulos leikkeihinsä.

”Kerran elämässä -kokemus” minulle oli Atlantin ylitys edestakaisin ja puolen vuoden purjehdus Karibialla omalla veneellämme.  Australian ja Uuden-Seelannin matka lentoteitse ja autolla oli puolestaan matka eksotiikkaan, uusiin kulttuureihin ja huikeisiin maisemiin. Näillä matkoilla koin olevani vapaa kokemaan uusia asioita ja elämään kaikilla aisteillani. Vapauden tunne onkin ollut paras kaverini lapsuudesta lähtien. Vapauden elementti on minulle ensiarvoisen tärkeä myös hengellisyydessä.

Vanhemmiltani olen saanut vahvan luottamuksen omiin voimiini. Innostuneen temperamenttini kautta olen hakeutunut aina uusiin haasteisiin, kun niiden aika on ollut. Elämän tai ihmisten tönäisemänä olen pudonnut kuin kissa, aina jaloilleni -elämänvoimia on riittänyt asioista selviytymiseen.

Keski-iässä löysin itseni polvillani rukoilemassa syli märkänä kyynelistä. Se hetki on ollut yksi taitekohdista hengellisellä polullani. Olin kyllä jo aiemmin elämässäni huomannut olevani tilanteissa, joissa apua ei löydy vain puhumalla läheisille ihmisille, joskin siitäkin on aina ollut apua. Menin neulansilmän läpi. Elämä ei lykännyt yhtä, vaan seitsemän suureksi kutsuttua elämän kriisiä parin vuoden aikavälillä. Soudin ja soudin valoa kohti. Vuosien kuluttua ruhjeet paranivat niin hyvin kuin mahdollista ja nuolin haavani. Elämä tarjosi vastalahjana muun muassa kyvyn olla läsnä tässä ja nyt sekä unelma-ammatin Meditatiivisen pyhän tanssin ohjaajana. Työni kautta tapaan ihmisiä, joiden kanssa voin kohdata kauneutta ja pyhyyttä. Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla.